skip to main |
skip to sidebar
Syksyn aikana päästin itseni taas pulskistumaan hieman liikaa. Annoin kaikenlaisia vapauksia itselleni syödä mitä milloinkin. Poikkesin liian usein jo hyväksi koetusta, useamman vuoden kestäneestä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Nyt vaatteet tuntuvat päällä kovin tiukoilta ja vaakakin näyttää ikävän näköisiä lukuja. Liityn siis jälleen laihduttajien sankkaan joukkoon. Kymmenisen kiloa olisi hyvä saada pois kesään mennessä. En koe laihduttamista mitenkään epätoivoiseksi puuhaksi, päinvastoin. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla paino tippuu kivasti. Ketoosissa painonpudotus on jo vauhdikasta. Haasteellista onkin saada pidettyä pudotettu paino poissa. Helposti tulee palkittua itseään liian reilusti painon pudottua, ja ei aikaakaan kun pudotetut kilot ovat jo tulleet takaisin. En haluaisi enää jojoilla, se on rankkaa ja epäterveellistä elimistölle.
Aion tiputtaa painoa terveellisesti ja vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Ketoosia en tavoittele. Ketoosissa oloni on liian jaksamaton ja viluinen.
Ja sitten on muistettava vielä nämäkin:
- Ei pidä syödä enempää kuin kuluttaa. Laskettava kalorit ja hiilarit.
- Säännölliset ruoka-ajat. Syödä saa vain ruoka-aikoina. Ei enää klo 18 jälkeen.
- Ei lautasta liian täyteen. Kaikki aterian osaset kerralla lautaselle jotta näkee paljonko syö.
- Kasviksia pitää syödä puolisen kiloa päivässä.
Ruokavaliooni ei siis kuulu leipä, pasta, perunat, valkoinen jauho, sokeri.
Ja sitten sitä liikuntaa. Teen pitkiä kävelylenkkejä ja venyttelen kotona. Kuntosali on minulle kauhistus, jumpparyhmiin ei tule myöskään lähdettyä.
Täytyypä tehdä lista kaikesta siitä mitä kotiin täytyy kaupasta haalia, siis vähähiilarista syötävää. Ainakin tonnaria, kananmunia, broileria, kalaa, tuorekurkkua, pakastevihenneksia, parsakaalia, kukkakaalia, oliiveja, auringonkukansiemeniä, turkkilaista jogurttia, kookosöljyä, oliiviöljyä...mitähän vielä?
Joskus vuosien varrella kaiken kiireen ja stressin keskellä, minulle alkoi valjeta se, minkälaisessa elämänmenossa en ainakaan halua olla mukana. Aloin haaveilla omanlaisesta elämäntyylistä; sellaisesta, jota ei hallitse kiire eikä tavarapaljouden haaliminen. Halusin olla tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä minulla jo oli ympärilläni. Silloin en vielä tiennyt, että kaipaamalleni elämäntyylille oli jo nimikin olemassa: yksinkertainen elämä (simple living). Itse asiassa tulin tietämään sen vasta ihan äskettäin. Olin yllättynyt löytäessäni mm. Kaisan tupa-nimiset sivut, joissa kerrotaan yksinkertaisesta elämästä melko perusteellisesti. Ihan niin kuin itsekin olen ajatellut. Sana yksinkertainen kuulostaa kylläkin hieman ikävältä.
Melko yksinkertaista elämää meillä jo eletäänkin. Viime vuosina olen vienyt turhia tavaroita ahkerasti kirpputoreille. On helpottavaa päästä eroon turhasta roinasta. En tahdo omistaa ja säilytellä turhia tavaroita, eli sellaisia joita ei tarvitse tai joista ei pidä.
Tässä upouusi blogini. Kirjoittelen lähinnä ylläolevista asioista. Siitä mikä itseäni kiinnostaa. Yllä luetellut asiat kiinnostavat, ja lisäksi vielä monet muutkin asiat. Päätin kuitenkin, että tämä ei ole kuvablogi, puutarhablogi eikä koirablogi.
Vuoden päästä täytän viisikymmentä vuotta. Se tuntuu hurjalta, en tiedä miksi. Ei kai se sen ihmeellisempää voi olla kuin muutkaan vanhenemispäivät. En ole tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia. Sellaiset lähinnä vain stressaavat. Terveellisen elämän olen aloittanut sitäpaitsi jo aikaa sitten. Ainahan on tietysti parannettavaa. Kaikista paheistani en aio edes luopua: Pidän viinistä, lähinnä punaviinistä.
